O.M.V VIIMEISESSÄ MAASSA

Omituinen hakarl

Olimme Oslossa. Lentokone lähtisi pian viimeiseen maahan. Meillä on ollut hauskaa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Viiden minuutin päästä koneemme lähtisi Islantiin. Meidän koneemme oli A360, se oli kyllä todella iso. Lentomatka kesti 3 ja puoli tuntia. Söimme matkalla ruokaa ja ostimme joitakin tuliaisia.

 Kun olimme perillä Islannin lentokentällä jonka nimi oli Keflavikin kansain välinen lentokenttä. Kenttä sijaitsi parin kilometrin päästä keskustasta.

Kentällä näimme Islannin presidentin Ólafur Ragnar Grimssonin. Hän oli juuri tullut Saksasta kokouksesta. Kävimme hänen kanssa syömässä. Me kaikki otimme kalaa. Presidentti kertoi että kalaa kalastetaan paljon täällä päin. Me emme aikaisemmin olleet syöneet kalaa paljoa. Kun olimme syöneet lentokentän ravintolassa jonka nimi oli Nord.

Päätimme lähteä itse kalastamaan. Presidentti oli kertonut myös että kalastus on tärkeä elinkeino. Vuokrasimme kalastusveneen. Me otimme mukaan Islannin perinneruokaa jota presidentti oli ystävällisesti meille lahjoitti. Me epäröimme että se olisi pahaa. Sen nimi oli hakarl. Maistoimme sitä se oli ihan hyvää.

Yhtäkkiä Otson syöttiin nappasi. Kala yritti vastaan. Kun yhteisvoimin olimme saaneet kalan nostettua. Kala painoi ainakin 15 kiloa. Otimme selfiet kalan kanssa. Kala oli hieno. Myimme sen ja saimme rahaa jolla päästä takaisin kotiin.





Sitten menimme paikalliselle maatilalle jossa meille tarjottiin ruokaa. Islantilainen ruoka on maittavaa lähinnä kala ja liharuokaa, mutta ei sen väliä. Söimme myös hainlihaa, vähän omituisen makuista. Islannissa syödään myös lampaan päätä ja pässin kiveksiä.

Blue lagoon ilalla

Sitten menimme käymään Islannin kuuluisassa sinisessä laguunissa. Vesi oli siellä 35 asteista. Vesi on mineraali pitoista. Uimme kauan vedessä. Näimme kuin joku pieni poika meinasi hukkua mutta joku pelasti hänet.

Sen jälkeen menimme ravitolaan. Meeri oli miljoonas asiakas jotenka hän voitti kolmen hengen luksusaterian. Ateriana meillä oli marinoitua lohta ja myös geysirin höyryllä tuotettuja vihanneksia. Yhtäkkia ovesta astui sisään Islannin uutisten päätoimittaja, joka kysyi että saako hän haastatella meitä. Annoimme luvan. Olimme kuuluisia. Hän antoi meille 14172,000 Ikr. Ajattelimme ensin että miksi hän antoi niin paljon mutta pankissa ilmeni että se oli sata euroa.




 Huomasimme että kello oli jo viisi niin lähdimme hotellille. Hotelille oli pitkä matka niin lähdimme ajoissa. Matkalla hotelille päätimme seuraavan päivän suunnitelmaa. Lopuksi päätimme että olisi parasta mennä ostamaan tuliaisia. Kun olimme aika lähellä hotellia huomasimme erittäin hienon kauppakeskuksen ja päätimme että menemme huomenna sinne. Kun pääsimme hotelille menimme heti nukkumaan että pääsemme huomenna aikaisin ylös sille ostoskeskukseen oli pitkä matka.

Upea Kringlan

 Aamulla lähdimme nopeasti Kringlan nimiseen ostoskeskukseen. Matkalla ostoskeskukseen kuljettajamme kertoi että Kringlanissa on yli 150 erillaista kauppaa. Kun pääsimme sisään menimme etsimään kauppoja joista löytäisimme tuliaisia. Otson piti ostaa sisaruksileen ja vanhemilleen. Meerin piti onneksi ostaa vain siskoleen ja vanhemmillen . Väinö osti veljeleen ja vanhemilleen mutta hänen piti ostaa myös koiralleen. Kun olimme ostaneet kaikkille tuliaisia keille piti menimme syömään. syömisen jälkeen kävimme vielä ostamassa vähän karkkia lentokoneeseen. Karkin oston jälkeen lähdimme takaisin hotelille. Hotelilla menimme nukkumaan kun aamulla oli aikainen herätys sillä lento lähtisi aikaisin kotimaahan.

Aamulla lähdimme vain lentokentälle ja meidän nokkamme oli kohti kotia. Koko lentomatkan söimme vain karkkia. Kotimaassamme olimme iloisia että saimme olla kotona. Kerroimme kaikille sukulaisillemme matkastamme joka oli hurja. Kun jaoimme tuliaiset kaikki pitivät niistä.